Mikkeli-Seuran blogi

Mikkelin kaupunkikeskusta on maan paras!

2012-02-10T03:33:00.000-08:00

Mikkelin kaupunkikeskusta voitti viikko sitten Elävä Kaupunkikeskusta ry:n vuosittain myöntämän palkinnon parhaasta kaupunkikeskustasta. Perusteena oli useiden vuosien aikana hyvässä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä syntynyt uudistunut kaupunkikeskusta, jossa osia olivat uuden matkakeskuksen rakentaminen, toriparkki ja kauppakeskukset Akseli ja Stella. Arvioitsijoiden mukaan Mikkelin toteutus nosti palkintokynnyksen aivan uudelle tasolla.

Mikkeli-Seuralla oli oma roolinsa prosessissa, erityisesti sen alkuvaiheissa. Olimme aluksi osallisina City2010-hankkeessa, jossa kartoitettiin kehittämismahdollisuuksia, ja sitten Mikke ry:n hallituksessa. Olennaisinta oli, että jo hankkeen alkuvaiheessa kaupunkihistorialliset ja -kuvalliset näkökulmat tulivat huomioon otetuiksi, ja lopputulosta voi pitää kohtuullisen onnistuneena. Mikkelin historiallinen keskusta säilytti pääsääntöisesti totutun ulkonäkönsä, mutta palveluvarustus nousi aivan uudelle tasolle. Hyvä me!

Valtakunnalliset kotiseutupäivät alkavat lähestyä, nettisivut avautuvat osoitteessa www.mikkelinkotiseutupaivät2012.fi aivan koht'siltään, käykää tutustumassa. Tervetuloa osallistumaan!

Pia Puntanen

Historia näkyy Mikkelin uusimmassa kauppakeskuksessa

2011-12-12T07:43:00.000-08:00

Mikkelin marraskuussa avatun kauppakeskuksen Stellan alakerrassa katsoja ei voi olla huomaamatta kaupungin kauppahistoriasta kertovia isoja kuvatauluja. Niissä on elämää, ihmisiä ja Päämajakaupungin markkinaperinnettä. Vaikka osa näkyvistä rakennuksista (kuten vanha kauppahalli ja nk. tukkipuodit) on jo purettu, voi helposti tunnistaa paikat yhä nykyään säilyneiden muotojen perusteella. Oman kaupungin historian esittäminen on erittäin suositeltavaa: Mikkelillä, jos jollain kaupungilla sitä on paljon ja myös kaupankäynnin perinteistä voimme olla ylpeitä.

Silloinen Mikkelin kirkonkylä sai oikeudet markkinoiden pitämiseen jo vuonna 1744 nk. pikkuvihan jälkeen. Markkinoiden huippuaika oli 1820-luvulta lähtien vuoteen 1866, jolloin koko Suomessa supistettiin markkinoita. Kaupankäynti kaupungissa jatkuu yhä elinvoimaisena, siitä ovat osoituksena upouudet kauppakeskukset Akseli ja Stella. Toivottavasti yhtä elinvoimaisena jatkuu kaupungin historian esittäminen eri yhteyksissä.

Kotiseudun rakkaat äidinkasvot

2011-09-12T09:56:00.000-07:00

vai mitenkähän sitä kuvailisi, viime viikonloppuna koettuja hienoja hetkiä. Viikonloppuun mahtui paljon: ihana alkusyksyn tori täynnä upeita luonnonantimia, auringonpaiste ja tunne siitä, että kavala maailma on nyt hyvin kaukana Mikkelin torilta. Leppoisaa pikkukaupungin menoa. Iltapäivällä ja illansuussa risteily ystävien kanssa partiolaisten Lola 3 aluksella aina pitkälle Ristiinan puolelle, kauniita mökkejä, maalaismaisemia ja uusia taloja auringonkilossa. Ja sokerina pohjalla sunnuntaina Eifman ballet'n esitys. En ole suuri baletin ystävä, mutta tämä teki vaikutuksen: koreografia jossa yhdistyi baletin klassinen tekniikka ja tunneilmaisua ja tarinaa tukeva liikkeiden muotokieli. Ja aivan mieletön puvustus! Olisi pitänyt varoittaa, tämä blogi sisältää tuotemainontaa!

Mutta kaiken kaikkiaan Mikkeli ei ole ollenkaan hullumpi paikka asua. Nostan hattua, sekä kiitän ja kumarran kaikille niille tahoille, jotka ovat tuoneet kaupunkiimme maailmanluokan esiintyjiä ja suoneet meille mahdollisuuden kurkistaa taiteen maailmaan omalta kotiovelta. Helppoa, mutta niinhän se elämä täällä on!

Pia Puntanen

Nuorena nukkunut mikkeliläistaiteilija

2011-07-18T13:04:00.000-07:00

Talven mittaan turkulainen galleristi otti minuun yhteyttä, mahdammeko tietää mitään Mikkelissä vaikuttaneesta kuvataiteilija Emil Kymäläisestä. No, enpä tiennyt mitään, mutta kuinka ollakaan, Mikkeli-Seuran julkaisemassa näköispainoksessa "Murtotietoja Mikkelistä" oli hänestä kokonainen mainosilmoitus. Sen mukaan "nuori taiteilija, joka vasta eräitä kursseja sitten on suorittanut taideyhdistyksen piirustuskoulukurssin Helsingissä, ei ole vielä mihinkään kotiutunut, vaan on tehnyt työtä taiteensa kehittämiseksi ja itsensä auttamiseksi missä milloinkin."

Kymäläisellä oli 1910-luvun alussa "taide-atelieri" Linnankadun ja silloisen Nikolain, nykyisen Porrassalmenkadun kulmassa olleessa talossa. Hän oli syntynyt vuonna 1890 Mikkelissä, vanhemmat olivat junailija Antti Kymäläinen ja Hilma Hänninen. Emil kävi Taideteollisen piirustuskoulun vuonna 1907 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun vuosina 1908-10. Hän debytoi Suomen Taiteilijaseuran näyttelyssä vuonna 1909, jossa hän oli mukana aina vuoteen 1916 saakka. Ennen vuotta 1912 hänellä oli näyttelyjä muun muassa Helsingissä, Kotkassa ja Kuopiossa, mutta ura katkesi nuorena, sillä Kymäläinen kuoli vuonna 1920. Hän oli aviossa Alli Aino Aallon kanssa.

Kymäläinen lienee ollut kelpo taiteilijanalku, jonka myöhempi kehitys jää arvoitukseksi. Mahtaako kenelläkään olla hänestä lisätietoja, tai teoksia seinällä?

Tunnelma on tallella

2011-07-18T12:48:00.001-07:00

Mikkelin tori avattiin tänään, upea heinäkuinen aamupäivä, lämmintä ja kesän tuntu mitä parhain. Täytyy sanoa, että vähän kärsimättömäksi olo oli jo käynyt, vähän niin kuin lapsena matkoilla: eikö jo olla perillä!?

Katselin viime viikolla työpaikan ikkunasta torin valmistumista: kovasti kivimiehet tekivät töitä, ja sitten kun alkoi jo olla valmista, rakennettiin isot teltat viikonloppua varten. Tunnelma oli kuin näyttelyn rakennuksessa, kaikki näyttää aivan sekaiselta, mutta lopussa tapahtuu ihme: siivotaan paikat ja siinä se on, valmista!

Mutta niihin tämänpäiväisiin tunnelmiin. Kävelin torille, ja tuntui siltä, kuin kahta vuotta ei olisi ollutkaan. Tori tuntui samalta (paitsi kiveys mukavammalta kävellä), tunnelma oli sama, tuttu ja ennen koettu - näin olla pitääkin. Olen maalta kotoisin, eikä tori näytellyt mitään roolia lapsuudessani. Kun kaupungissä käytiin mummon kanssa, vei tie usein Naisvuorelle jäätelön syöntiin, ja sen jälkeen linja-autolla kotiin. Torin tunnelman muistan vasta aikuisvuosiltani, yhtäkkiä se oli olemassa, kesäinen ihmisiä täynnä oleva kauppapaikka, josta ostettiin ihania tuoreita vihanneksia ja marjoja, ja istuskeltiin torikahvilassa. Torilla käyminen elää ajassa: muistan anoppini kertoneen, kuinkä hänestä, silloin nuoresta tytöstä oli 1950-luvun lopulla loputtoman tylsää käydä anoppinsa kanssa torilla ostoksilla. Veri olisi vetänyt modernimpiin kauppapaikkoihin! Mutta aika kiertää ympyrää, lähiruoka ja käsityöläisten itse valmistetut tuotteet ovat jälleen arvossaan. Hyvä niin!

Pia Puntanen

Valmista tulee

2011-07-18T12:40:00.000-07:00

Kuukausia on vierähtänyt, ja viikkojakin jo tämän kuvan ottamisesta. Mikkelin keskusta on muuttunut kovasti, eikä yhtään hullumpaan suuntaan. Torin kiveys ym. työt alkoivat olla huhti-toukokuussa jo sillä mallilla, että lopputuloksesta alkoi saada jonkinlaista aavistusta. Iloinen yllätys oli Hallituskadun näkymä: yhtäkkiä meillä olikin jälleen kirkko, joka nousee kadun päässä todella kauniisti esille! Eivät olleet ollenkaan hullummalle paikalle sitä suunnitelleet, vaikka vanha Siesu eli palotorni aikoinaan sen tieltä purettiinkiin. Kiitos Maaretille kuulaasta, kauniista kuvasta!

Kaupunkikuva muuttuu vauhdilla

2011-01-06T08:11:00.000-08:00

Kävin tänään loppiaisena kävelyllä Mikkelin keskustassa. Muutaman viikon kaupungista poissaolleena ajattelin, että torityömaa on jo edistynyt huomattavasti. No, onhan se varmaan näin tehnyt, mutta rauta-aidat ja muut "esteet" ovat edelleen jalankulkijoiden harmina odottelemassa parempia aikoja. Harvoin tulee ajatelleeksi etukäteen, miten maisema muuttuu kaikista lehdissä julkaistuista havainnekuvista huolimatta. Nyt torille näyttää tulevan ainakin kolme korkeaa "tötteröä", joihin täytyy sitten vaan tottua entiseen verrattuna. Kaksi toriparkkiin johtavaa rappua maaherrankadun puolella ja sitten kolmas vähän ihmeellisen näköinen torni siellä toisella laidalla muikun (?) muotoisessa rakennuksessa. Tuleekohan siihen loppupelissä väriä/neonvaloja/blingbling-koristeita/mainoksia tai jotain muuta jää nähtäväksi. Hienoa, että tänäänkin näytti riittävän kävijöitä keskustassa. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Hautausmaalla

2010-12-13T06:00:00.000-08:00

Kävin eilen, aurinkoisena kylmänä sunnuntaipäivänä, kävelyllä. Askeleet veivät maaseurakunnan hautausmaalle läheisen haudalle. Matkan varrella ehti miettiä kaikenlaista. Vanhalla pohjoisella hautausmaalla silmiini sattui erään hautakiven koriste, upea kaunis lyyra. Oli pakko hypätä hankeen katsomaan, kenen hauta oli. Musiikkitirehtööri David Neumannin, niinpä tietysti, olisihan se symbolista pitänyt ymmärtää. Tirehtöörin elämäntarina, ja erityisesti hänen avioliittoonsa salaperäisen madame Theresen kanssa, on mitä mainioin näkymä 1800-luvun Suomeen ja Mikkeliin. Se, ja monta muuta tarinaa löytyy Hillevi Vesterisen kirjoittamasta ja Mikkeli-Seuran julkaisemasta Lemmittyjen leposijat - kirjasta.

Mutta takaisin sinne hautausmaalle. Ehkä haudalla käynnistä jotenkin herkistyneenä katselin ympäristöä erityisen tarkkaan. Mikkelin maaseurakunnan kirkonmäki on yksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä, joista Maaret edellisessa jutussa kertoi. Ja se on hieno! Ajatelkaa, läsnä parinsadan vuoden kirjo elämää, vanhan hautausmaan ihmiset tarinoina kirjassa, sankarihaudan kaatuneet vielä monen muistoissa sekä vast ikään seurastamme poistuneet, vielä ikään kuin läsnä kulkevat läheiset. Tällaisissa paikoissa syntyy ja elää yhteisön kollektiivinen muisti. Vaalitaan sitä.

Pia Puntanen

Merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt inventoitu museoviraston taholta

2010-11-12T07:37:00.000-08:00

Museoviraston on julkaissut sivuston osoitteessa www.rky.fi, jossa voi käydä katsomassa mitkä sadoista kohteesta osuvat Mikkelin seudulle. Etelä-Savossa kohteita on 62, näistä Mikkelissä kymmenen ja Ristiinassa kolme kuten myös Juvalla. Kannattaa ottaa koko maakunta auki etusivun vasemmasta alakulmasta ja selailla sieltä kohteita. Otavan satamanradan rautatieaseman aluetta lukuunottamatta olisin kyennyt melko hyvin arvaamaan muut. Epäilemättä museoviraston lista ei ole tyhjentävä, vaan monet muutkin hienot alueemme kohteet olisivat ansainneet tulla listalle.

Projektista mainitaan sivulla näin: "RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskeva valtioneuvoston päätös on tullut voimaan 30.11.2000 ja sen tarkistus 1.3.2009."

Mielenkiintoisia ovat kohteiden kuvaukset, joihin on liitetty myös historiaosuus.

Murtotietoja Mikkelistä

2010-10-24T11:59:00.000-07:00

Sata vuotta sitten, vuonna 1910, perustivat sanomalehtimies Otto Orasmaa, ratamestari Aleksanteri Rytkönen ja maanviljelijä Juho Riipinen Valonvalta -nimisen kustannusosakeyhtiön. Sittemmin sen osakkaiksi liittyi toista sataa henkilöä eri puolueista ja sivistyselämän alueilta, etupäässä kirjailijoita, virkamiehiä, koulumiehiä, taiteilijoita, liikemiehiä ja käsityöläisiä. Yhtiö kustansi "Sanaa", kuvallista, ennakkoluulotonta aikakausjulkaisua suomalaista sivistyselämää varten, kuten he itse määrittelivät.

Valonvalta julkaisi vuonna 1912 Rytkösen toimittamana teoksen Murtotietoja Mikkelistä, joka oli "kansanomaiseen muotoon kirjoitettu historiikkikalenteri, jossa luodaan lyhyempi katsaus kaupungin sivistykselliseen ja taloudellisyhteiskunnalliseen kehitykseen alkuajoista nykyiseyyteen asti".

Murtotietoja on hauska kuvaus 1900-luvun alun Mikkelistä. Aluksi kirjassa kerrotaan lyhyesti kaupungin perustamisesta, kaupungin kantaporvaristosta, henkisistä harrastuksista, laivaliikenteestä jne. Toinen osa käsittää "Mikkelin nykyisin" ja siinä kerrotaan kaupungista yleisesti ja esitellään apteekkeja, saunoja, taloja, kauppoja ja liikkeitä, taide- ja teollisuusliikkeitä, virastoja ja toimistoja, seuroja ja yhdistyksiä sekä paljon muuta. Teoksessa on myös valokuvia.

Ja mikä parasta, Murtotiedoista on nyt saatavilla näköispainos! Julkaisu valmistuu joulukuun alussa, ja sitä voi tilata Mikkeli-Seurasta, tai käydä ostamassa kaupungin museoilta tai vaikkapa Räihän kirjakaupasta, joka teoksessa myös esitellään!

Faktaa "ryssänkirkosta"

2010-09-13T00:23:00.000-07:00

Kyllä kirjasto on mainio paikka! Voisin kiitellä sitä pitkäänkin, mutta varsinainen iloinen löytö viime viikolla oli Hannu ja Petja Pyykkösen teos Mikkelin ortodoksinen sotilaskirkko, Pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan kirkko vuosina 1908 - 1958. Ryssänkirkkona kansan suussa kulkenut kirkko sijaitsi Linnanmäellä, josta se purettiin vuonna 1958. Kirkon purkamista on myöhemmin harmiteltu, siinä on nähty erilaisia intrigejä sekä suurempia poliittisia manöövereja. Aika luonnolliset ja käytännölliset selitykset kuitenkin löytyivät.

Pyykkösten kirja perustuu haastatteluihin, joista vanhimmat on tehty 1980-luvulla sekä Petja Pyykkösen Joensuun historian laitokselle tekemään tutkielmaan. Teoksessa tulee tarkasti kuvatuksi kirkon rakentamiseen ja maapaikan valintaan liittyneet kysymykset sivujuonteineen, kirkon lyhytaikainen käyttö sekä sen vaiheet Suomen itsenäistymisen jälkeen. Kirkon kellarissa sijaitsi muun muassa puolustusvoimien radioasema.

Teoksessa on myös kuvia kirkosta ja rakennuspiirustuksista. Osaa kirkon esineistöstä on voitu seurata nykyisiin sijoituspaikkoihinsa: yhdeksän kirkonkelloa eri seurakuntiin, tamminen ikonostaasi Pielaveden ortodoksiseen kirkkoon, muutamia ikoneja Mikkelin pyhän Mikaelin kirkkoon ja niin edelleen. Rakennuksen tiilet myytiin ja niistä rakennettiin lähiseudulle useita rakennuksia. Koristeosia, pylväitä, aitoja jne. löytyy edelleen sieltä täältä ihmisten pihoilta ja mökeiltä.

Tämä teos täytyy kaikkien Mikkelin paikallishistoriasta kiinnostuneiden lukea. Kiitos Pyykkösille!

Pia Puntanen

Väskärin talolla alkaa tapahtua

2010-09-03T03:13:00.000-07:00

Vuosia sitten Mikkeli-Seura haki suojelua Mikkelin vanhan kasarmin laidalla olevalle ns. Välskärin talolle. Talo oli rakennettu kasarmin ensimmäisen rakennusvaiheen aikana Suomen ns. vanhalle väelle, joka oli vuosina 1880-1901 Suomen asevelvollinen armeija. Jostakin syystä rakennus oli jäänyt tyhjilleen ja kunnostamatta silloin kun muuta aluetta kunnostettiin.

Asiat ottavat aikansa. Tämän vuoden alussa Ympäristökeskus antoi suojelupäätöksen. Vuosien kuluessa myös ajatukset olivat muuttuneet - nyt rakennuksen kuuluminen suojeltuun kasarmiympäristöön hyväksytään ja myönnetään laajalti. Suhtautuminen kulttuuriperintöön on muuttumassa.

Rakennuksen omistaa Mikkelin ammattikorkakoulun kuntayhtymä. Tämän kesän aikana omistajan toimesta on tehty rakennuksen huononemista estäviä toimenpiteitä, laudoitettu ikkunoita, fiksattu rännejä ja kattoa. Tarkoituksena pysäyttää tuhoutuminen, ja samalla pikkuhiljaa aloittaa kunnostus- ja käyttötarkoitussuunnittelu.

Hieno homma, kiitos!

Pia Puntanen

Pikkutorin kauppakeskus etenee

2010-08-20T00:00:00.000-07:00

Muutamia päiviä sitten Mikkeli torimontun laidalla olevien Suur-Savon talon ja porttirakennusten ympäriltä purettiin huput. Talojen torinpuoleiset julkisivut oli kunnostettu ja maalattu. Suur-Savon funkkistalo paljastui vaaleana, hieman kellertävänä ja porttirakennukset persikan tai ehkä poltetun okran värisinä. Olin kuullut, että porttirakennuksissa oli kaivettu väri aiemmista kerrostumista.

Samalla vanhan linja-autoaseman päälle on alkanut nousta katon kaari ja viimeksi tyhjänä olleelle tontille tulevan rakennuksen hahmo ja massa. Katselen, pohdiskelen, - ai tuon värisiä, no eihän tuo kaari nyt tässä vaiheessa hullummalta näytä, toivottavasti uudisrakennuksesta ei tule suljettu sisäänpäin kääntynyt massa.

Torin monttu alkaa saada jo kantta ja täyttyä, eilen huomasin että sen läpikin jo pääsee. Vuosi on eletty hässäkän keskellä, mutta vielä pitäisi jaksaa. Ymmärrän, että yrittäjät torin ympärillä alkavat jo tuskastua.

Kuntaliiton tämän päivän tiedotteessa kehotettiin kuntia ottamaan huomioon asukkaidensa mielipiteitä ja luomaan kontakteja kaupunginosa ja kyläyhdistyksiin ym. Lähidemokratia on päivän sana. Sitähän me kotiseutuliikkeessä olemme tehneet jo vuosikymmenien ajan.

Pia Puntanen

Kulttuuriperinnöllä kotiseutupäiville 2012

2010-08-16T02:47:00.000-07:00

Voisi kai sanoa, että ajanlasku Mikkelin kotiseutupäiviin alkoi viikko sitten Joensuussa. Meitä Mikkeli-Seuran jäseniä ja kaupungin kulttuurihallinnon väkeä oli paikalla toista kymmentä, sekä opintomatkalla että jo mainostamassa tulevia päiviämme. Mikkeli-Seuran kotisivuilta (www.mikkeli-seura.fi) voit katsoa, millaista kutsukorttia jaoimme.

Kulttuuriperintöteemalla mennään, mutta vielä tarkemmin yksilöimättä. Tarkoituksena on tarkastella yhteistä kulttuuriperintöämme, kiinteää ja irtainta, henkistä ja aineellista sekä teorian ja käytännön näkökulmasta. Mitäpä muuta kotiseutupäivien retket ovat, kuin tutustumista juuri tuohon kulttuuriperintöön! Teemoja riittää, niin tutusta Päämaja-aiheesta Ristiinan kalliomaalauksiin kuin tuntemattomampiinkin aiheisiin. Ehdota oma suosikkisi!

Mutta Joensuun retkellä henki vahvistui ja kunnianhimo kasvoi. Mikkelin kotiseutupäivistä kyllä tehdään parhaat aikoihin!

Kotiseutupäivät Joensuussa - Mikkeliä markkinoidaan vuodelle 2012

2010-08-05T09:26:00.000-07:00

Olipa hauska nähdä iloinen mikkeliläisdelegaatio Kaksolan tilalla Outokummussa matkalla valtakunnallisille kotiseutupäiville Joensuuhun 5. - 8.8. Kun tilapolut ja museoaitat oli katsottu, oli jo aika jatkaa matkaa läheiseen joen kaupunkiin. Siellä monin tavoin kotikaupunki Mikkeliä lähiseutuineen tehdään tunnetuksi jo tässä vaiheessa mielessä oman kaupungin suurponnistus kotiseutupäivien järjestäjänä parin vuoden päästä. Ei oppi ojaan kaada ja hyvä juttu, että nähdään miten muualla homma hoituu. Sieltä vaan kaikki best practices mukaan, vaikka omalla tavallaan ja omin kulturellisin maustein jokainen kotiseutupäivien isäntä homman sitten hoitaa.

Joensuun slogan kuuluu KAHDEN KARJALAN RAJALLA - mitähän Mikkelin seutu aikanaan keksii? No ei nyt ainakaan sitä myhäilevää enää. Kotiseutuhenki voimistunee meilläkin kun aikaa on noinkin vähän jäljellä.

Vanhoina hyvinä aikoina

2010-07-12T09:21:00.001-07:00

Törmäsin tässä päivänä muutamana kirjakaupassa Urpo Martikaisen kirjaan Vanhoina hyvinä aikoina - kuvia ja mielikuvia Suomesta. Olin autuaasti unohtanut, että pidetty uutisankkurimme oli tehnyt akvarelli + tekstiteoksen, jossa pääosaa näytteli Mikkeli. Kirja oli tosi viehättävä! Tunnistettavia näkymiä kaupungista, osa edelleen olemassa, ryyditettynä Martikaisen muistoilla Mikkelin vuosilta, 1970-luvulta.

Osansa saavat niin Emola, Anttolan kylätie, Kaihola-Ikosen kauppapuoti (Carlsonin paikalla), Rukkas-Antti kuin Siiskosen leipomon leipäjonokin. Vähän käydään Helsingissäkin, mutta sehän meille passaa!

Suosittelen, myös viemisiksi.

Pia Puntanen

Mikkelin ihanat puistot

2010-07-02T01:19:00.000-07:00

Muuttaessani Mikkeliin reilut kuusi vuotta sitten ihastuin keskustan alueen hyvin hoidettuihin puistoihin – kaupunkilaisten ja kävijöiden vehreisiin olohuoneisiin. Entäpä kesän ajan lukemattomat puistokonsertit eri puolella kaupunkia? Aikaisemmilla paikkakunnilla asuessani en ollut törmännyt täällä vallitsevaan puistopicnik-kulttuuriin. Perheet, ystävät, pariskunnat ja kaverit nauttivat konsertista – ei yksinomaan musiikista, vaan myös juomista ja ruoista, jotka katetaan kevyille pöydille tai peiton päälle. Ja tunnelma on katossa. Entäpä nuoriso, joka viettää lukien, pelejä pelaten, seurustellen ja aurinkoa ottaen Kirkkopuistossa? Me varttuneemmat, kuten blogin kirjoittaja, nauttivat puistoista ja niiden kauniista istutuksista puistonpenkillä istuksien. Mikkelissä osataan hyödyntää puistoja mm. MillJazz ja Otava Happy Jazz -tapahtumissa, jotka molemmat kokoavat tuhansittain kuulijoita kesä- ja elokuussa.

Mikkelissä on reilut 60 lasten leikkipaikkaa ja lähes kaikki sijaitsevat jossakin puistossa. Mikä ihana tekosyy viettää laatuaikaa koko perheen kanssa jossakin hyvin hoidetussa kaupungin puistossa.

Kesäaikana yhdistetyllä torilla/Kirkkopuistossa sijaitsevat lukuisat kahvilat ovat virkistäviä keitaita, joissa on mukava istuksia nauttien kuumia tai kylmiä juotavia, tarinoiden tuttavien ja turistien kanssa sekä olla vain seuraamassa torielämää ja pikku kaupungin ihmisvilinää. Tosin kahvila- ja torirakennelmien osalta toivoisi yhtenäistä ilmettä, joka sopisi puiston henkeen.

Talvikäyttöön puistoja ei kaupungissamme ole oikein osattu ottaa. Tori- ja käytäväkeskusteluissa ideoidaan mäenlasku- ja nuotiopaikkoja talvi-ilotteluun, onpa ehdotettu Kirkkopuistoon tehtäväksi luistelukenttäkin! Olisiko tilausta talvigolfille värillisine palloineen? Ehkä siten saisi houkuteltua lajin pariin innostuneita kesäajallekin. Vai onkohan jo liian myöhäistä kun talvet pakkasineen lyhenevät ja lumetonta aikaa luvataan nykyistä enemmän? Joensuussa Kirkkokadulla Tuomiokirkon viereisessä puistossa mäenlaskussa viihtyy perheet talvi toisensa jälkeen. Tosin luontaisesti puistossa on korkeahko mäki, jonne lunta ei tarvitse ajaa tonnitolkulla. Puistomme ovat kauniita talvellakin, kun puhdas valkea lumi peittää puut ja pensaat ja valot pehmeästi tuikkivat puistossa. Saahan lumelle heittäytyä ja tehdä lumienkelin! Joka tapauksessa, hyvät mikkeliläiset ja täällä kävijät – nauttikaa kauniista puistoistamme ympäri vuoden!

Ainutlaatuiset montut

2010-06-18T05:35:00.000-07:00

Päiväkävelyä Mikkelin keskustassa saa nyt ihan oikeasti vähän suunnitella: mistä pääsee eteenpäin, mistä on katu ylitettävä (turvallisesti), missä on parhaimmat näköalat johonkin isoista montuista jotta voi arvioida, missä vaiheessa työt ovat. Aina löytyy paikalta katsojia, joilla juttu kulkee rakennustyömaa-asioissa - siis etenkin miespuolisia.

Tuli mieleen, että nythän eletään ainutlaatuista aikaa Mikkelin historiassa. Tuskin myöhemmin näin isoja kuoppia ja paljon yhtaikaisia rakennustyömaita löytyy kaupungista. Miten tätä voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa? Ainakin pitäisi saada historiakuvia talteen ja postikortteja tehtyä, tätä onkin varmaankin jo suunnitteilla. Turistien kamerat räpsyvät siihen tahtiin, että riittävästi kuoppakuvia tulee olemaan myös jälkipolvilla rakennusbuumi-ilmiötä todentamassa. Vai pitäisikö meidän olla ihan hiljaa, että matkailijat eivät vain jättäisi kaupunkia väliin kun estetiikka ja vapaa kulku nyt hieman kärsivät kesällä 2010? Onneksi nähtävyyksiä riittää vähän kauempanakin.

Tämän aamun Länsi-Savosta saimme lukea, että joku Mikkeliin tullut turistibussin kuljettaja oli näreissään, kun vanha tuttu pysäkki ei löytynytkään torin viereltä samasta paikasta. Meille kaupunkioppaille tunnin peruskierroskin on pieni haaste, kun reitti pitää miettiä nyt tarkkaan. Ainahan sitä on lähdetty torin vierestä ja sinne tultu, nyt on Mikkelin pisin kauppakatukin vielä poikki - toivottavasti ei pitkään.

Kaiken tämän kaivamisen ja rakentamisen jälkeen tiedossa on upea, uudistunut kaupunkikeskusta.

Kotiseuturuokaa

2010-06-10T03:54:00.000-07:00

Kävin tänään lounastunnilla Mikkelin uusimmassa ravintolassa, Puoti & Bistro Vileessä Porrassalmenkadulla. Lounas oli erinomainen, ja harmittamaan jäi, että vain yhtä ruokalajia voi syödä kerralla - olisivat toki tarjonneet, mutta ei sentään!

Annokset valmistetaan avokeittiössä, ja raaka-aineet ovat lähiseudulta. Lähiruoka on terminä kovin muodikas, voisimmeko mieltää osan siitä kotiseuturuuaksi? Ehkäpä kaiken? Perinneruuasta tulee useimmille mieleen jotakin epämääräistä - tai sitten rakasta ja tuttua, mutta kotiseuturuoka voisi olla hyvä nimike nykypäivän ilmiölle: alueella tuotettua, paikallista, mutta reseptit mistä tekijä mielii.

Syöminen, joko liiallinen tai liian vähäinen, on ollut ihmiskunnan vitsaus kautta aikojen. Lähellä tuotetut ja vähän jalostetut elintarvikkeet ovat meille hyvästä. Sitä paitsi mielelläni haluan tietää, kenen pellosta ovat potut ja mistä järvestä kala on nostettu. Jonkun mielestä nämä ehkä vähäpätöiset tiedot luovat mielestäni merkityksiä ihmisen olemiselle, ihan niin kuin sekin, mistä olet kotoisin, kenenkä poikia tai tyttöjä sitä ollaan ja niin edelleen. Maailmasta on tullut tosiaankin global ja local, maailmanlaajuinen ja paikallinen. Otetaan kummastakin parhaat ominaisuudet!

Pia Puntanen

Vinkkisuunnnistus - hymyhommaa

2010-06-04T04:20:00.000-07:00

Yli 20 kertaan olen ollut mukana vinkkisuunnistuksessa. Useimmiten Elomaan talolla ottamassa vastaan kierroksen tehneitä. Tänä keväänä vinkit liittyivät mikkeliläisiin epävirallisiin nimiin. Niitä onkin paljon. Luorasen Miian proseminaarityö sisältää paljon näitä nimittelyjä ja nythän ne löytyvätkin myös Mikkeli-Seuran kotisivuilta. Niitten lueskelu kääntää kyllä suupielet hymyasentoon. Kiitos Miia! Hymyasennossa suupielet tosin kyllä aina ovat vinkkisuunnistuksen yhteydessä. Kierrokselta Elomaan talolle saapuvat – ikähaitari muutamasta viikosta kunnioitettavaan seniori-ikään – ovat hyväntuulisia, seurallisia, tietäviä, uteliaita, perus- ja uusmikkeliläisiä parhaimmillaan.Ylpeitä kotiseutuosaamisestaan.

Pikkuinen poika karkasi kerran torilla äitinsä otteesta. Kun kaveri vihdoin löytyi torin laidalta, hän vastasi äitinsä torumisiin: ”No kun minä katselin ihmisiä. Yks hymyili.” Elomaan talolla tapasin tänä keväänä yli 70 hymyilijää. Karkeasti laskien hymytapaamisia on minulla ollut näissä merkeissä vuosien mittaan reilusti yli kaksi tuhatta.

Kyllä vinkkisuunnistus on järjestettävä ensikin keväänä.

Kaupunkitutkimus kiinnostaa

2010-06-01T11:59:00.000-07:00

Pääsin jokin aika sitten osallistumaan Helsingissä pidettyyn kahden päivän kaupunkitutkimuksen päiviin. On hienoa havaita, miten paljon eri ikäiset ja eri taustan omaavat ihmiset pohtivat, mitä kaupunkitila merkitsee eri asukasryhmille, kenellä on oikeus kaupunkitilaan ja miten asukkaat eri paikoissa toimivat oman kaupunkinsa hyväksi. Mieleeni jäi skotlantilaisen prof. Urryn mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä esitys siitä, miten kaupungit ovat kehittyneet autoilun ehdoilla ja kannanotot ilmaston ja ympäristön puolesta teknologiaa vastaan. Eräs toinen luento käsitteli projektia, jonka tavoitteena oli perustaa asunnottomien palvelukeskus Helsinkiin. Kuten voi arvata, ongelmitta ei selvitty vaan hanke herätti eri tahoilla kovaa vastustusta nimby-hengessä. (not in my backyard!) eli miten turvata myös marginaaliryhmien tarpeet kaupungeissa? Pian sen jälkeen näin Karjalaisessa jutun, jossa haastateltiin kaupunkitilasta väitöskirjansa tehnyttä tohtori Jussi Seminiä. Haastattelussaan hän mainitsee todenneensa kaupunkilaisten "halun säilyttää kaupungin historiallista monikerroksisuutta". Sitähän me Mikkeli-Seurassakin haluamme.

Valtakunnalliset Kotiseutupäivät 2011 Turussa

2010-05-25T02:43:00.000-07:00

Olin viime viikonloppuna Suomen Kotiseutuliiton valtuuston kokouksessa Turussa. Kokoukset pidetään aina seuraavana vuonna valtakunnallisia Kotiseutupäiviä järjestävällä paikkakunnalla. Ensi vuonna konklaavi tapaa Mikkelissä, sillä meillä tapahtuma on 2.-5.8.2012.

Olipa tulla rimakauhu, sillä Turussa on mihin tarttua. Suomen vanhin kaupunki, rakennuskerrostumia keskiajalta, kokoa ja näköä ja toimintaa joka suuntaan. Turku-seurallakin 2000 jäsentä ja palkattua henkilökuntaa. Vaan ei hätää. Päivien idea on tutustuttaa vierailijat ja miksei omakin väki erilaisiin kotiseutuihin, siihen monimuotoisuuteen, josta Suomi muodostuu.

Sitäpaitsi näytti siltä, että meillä valmistelut ovat jo samassa vaiheessa kuin Turussa nyt:-)Hyvä tulee!

Pia Puntanen

Jäätelokioski - osa III

2010-05-17T00:15:00.000-07:00

Tämä jäätelokioski on Helsingin Senaatintorilla ja kamera oli sattumalta mukana viime viikolla. Kuten kuvasta huomaa, kaarevuutta löytyy ja marmoria muistuttavaa pintaa joka "mätsää" arvokkaaseen ympäristöön. Pitäisikö Mikkelin keskustan kioskeillekin saada uusia muotoja, jotta se sopivat paremmin ympäristöön? Eikä vain jäätelökioskeille vaan myös muille esim. elintarvikekioskeille. Helsingin Esplanadin puiston kioskin ovat hurmaavan vanhanaikaisia (ja aidosti vanhoja). Saisiko nykytekniikan sijoitettua vanhannäköiseen/vanhaan kuoreen? Siinäpä kysymyksiä pohdittavaksi..

Tervehdykseni

2010-05-16T21:05:00.000-07:00

Kiitokset Pialle ja Maaretille! Olette saaneet käyntiin tämän blogin ja Mikkeli-Seuran keskustelutilan, toivottavasti monenlaisista kiinnostavista aiheista. Niistähän ei ole pulaa, enemmänkin joudun ainakin itse miettimään, että minkähän nostaisi esiin. Usein askarruttava kysymys on: millähän konsteilla saisi yhä useammat mikkeliläiset, myös uudet, löytämään tämän alueen historian ja omimmat ominaisuudet. Kokemukseni on, että siihen tutustuminen on lisännyt viihtymistäni ja sitä tietä myös halua tuntea Mikkeli, myös sen nykyisyys, aina vaan paremmin. Ja sittenhän ei enää voikaan olla välittämättä...

Tällä blogilla on mahdolllisuuksia! Onnea!

Hillevi Vesterinen

Jäätelökioski, osa II

2010-04-30T04:02:00.000-07:00

Tekevälle sattuu ja kysyvälle vastataan. Piti sitten ihan lähestyä kaupungingeodeettiä kysymyksellä, miksi jäätelökioski on siinä missä on. Siksi, että torin työmaan vuoksi piti kioskeille etsiä väliaikaiset paikat. Uudelle kävelykadulle kioskia ei haluttu laittaa, joten paikka löytyi Carlsonin vierestä. Poikittain kadulla se on siksi, ettei mahtunut pitkittäin. Olisi kyllä alunperin sijoitettu ja vielä käännettykin, mutta teknisesti ei mahdollista. Ei paras mahdollinen lopputulos, totesi Hannu Peltomaakin.

Meillä on onnistunut uusi kävelykatu. Ymmärrän kyllä, että siitä ei haluta tehdä basaaria, mutta olisiko se jäätelökioskin paikka kuitenkin ollut siellä? Sitä vartenhan kävelykatuja tehdään, että siellä on elämää ja ihmisiä. Kaupunki kaavailee kulttuuriperintöohjelman laatimista. Minusta se on hyvä, koska siinä työssä prosessoidaan läpi ne paikat, jotka meille ovat tärkeitä ja jotka halutaan nostaa esille. Tässä tapauksessa niitä ovat kaikki osalliset - uusi kävelykatu, tuomiokirkko ja näkymä sille sekä taidemuseo laitoksena ja rakennuksena.

Hyvää vappua!

Pia Puntanen

Jäätelökioski ja kulttuuriperintö

2010-04-28T10:50:00.000-07:00

Kevät on tullut, ja sen mukana jäätelökioskit kaupungille. Hieno juttu, sillä jäätelö on nimittäin hyvää! Mutta missä jäätelökioskin pitäisi - tai ei-pitäisi - sijaita?

Mikkelin keskusta on rakennuksen myllerryksessä, siksipä myös jäätelökioskit hakevat paikkaansa. Yhden sijoitus uuden kävelykadun jatkeena, Carlsonin tavaratalon vieressä, katkaisee näkymän Hallituskadulta Tuomiokirkolle. Eikä näytä hyvältä. Se on kuin stop-merkki vasten kasvoja, katkaisee paitsi näkymän myös esimerkiksi pyöräilijän reitin. Takana oleva Tuomiokirkko - jota muuten kuvataan kesäisin tosi paljon - ja Taidemuseo jäävät ikäänkuin takapihalle. Haluaako Mikkeli, että sen kulttuuriperintökohteet ovat takapihalla? No, olihan Mannerheimin patsaskin vuosikausia huoltoaseman takapihalla....

Voihan sen jäätelökioskin edes kääntää kadun suuntaiseksi?

Pia Puntanen

Tästä se alkaa!

2010-04-27T07:38:00.001-07:00

Tervetuloa seuraamaan Mikkeli-Seuran upouutta blogia, jota tässä juuri värkkäämme Kaksosen Maaretin kanssa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että tämä on minulle suuri askel, vaikka epäilemättä ihmiskunnalle pieni.

Mikkeli-Seuran blogin tarkoituksena on kommentoida mikkeliläistä - ja miksei vähän suurempaakin - maailmanmenoa kotiseutuhengessä. Rakennettu ympäristö, historia, kulttuuri, taiteet, matkailu - mikä tahansa, mikä sivuaa arkista eloamme täällä kotikonnuilla. Harras toiveemme tietysti on, että tästä syntyy ajan myötä hauska ja keskusteleva, mutta myös tärkeisiin asioihin huomiota kiinnittävä keskusteluareena.

Näillä sanoilla avaan Mikkeli-Seuran blogin:-)

sanoi seuran puheenjohtaja Pia Puntanen