Hautausmaalla

Kävin eilen, aurinkoisena kylmänä sunnuntaipäivänä, kävelyllä. Askeleet veivät maaseurakunnan hautausmaalle läheisen haudalle. Matkan varrella ehti miettiä kaikenlaista. Vanhalla pohjoisella hautausmaalla silmiini sattui erään hautakiven koriste, upea kaunis lyyra. Oli pakko hypätä hankeen katsomaan, kenen hauta oli. Musiikkitirehtööri David Neumannin, niinpä tietysti, olisihan se symbolista pitänyt ymmärtää. Tirehtöörin elämäntarina, ja erityisesti hänen avioliittoonsa salaperäisen madame Theresen kanssa, on mitä mainioin näkymä 1800-luvun Suomeen ja Mikkeliin. Se, ja monta muuta tarinaa löytyy Hillevi Vesterisen kirjoittamasta ja Mikkeli-Seuran julkaisemasta Lemmittyjen leposijat - kirjasta.

Mutta takaisin sinne hautausmaalle. Ehkä haudalla käynnistä jotenkin herkistyneenä katselin ympäristöä erityisen tarkkaan. Mikkelin maaseurakunnan kirkonmäki on yksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä, joista Maaret edellisessa jutussa kertoi. Ja se on hieno! Ajatelkaa, läsnä parinsadan vuoden kirjo elämää, vanhan hautausmaan ihmiset tarinoina kirjassa, sankarihaudan kaatuneet vielä monen muistoissa sekä vast ikään seurastamme poistuneet, vielä ikään kuin läsnä kulkevat läheiset. Tällaisissa paikoissa syntyy ja elää yhteisön kollektiivinen muisti. Vaalitaan sitä.

Pia Puntanen