maanantai 12. heinäkuuta 2010

Vanhoina hyvinä aikoina

Törmäsin tässä päivänä muutamana kirjakaupassa Urpo Martikaisen kirjaan Vanhoina hyvinä aikoina - kuvia ja mielikuvia Suomesta. Olin autuaasti unohtanut, että pidetty uutisankkurimme oli tehnyt akvarelli + tekstiteoksen, jossa pääosaa näytteli Mikkeli. Kirja oli tosi viehättävä! Tunnistettavia näkymiä kaupungista, osa edelleen olemassa, ryyditettynä Martikaisen muistoilla Mikkelin vuosilta, 1970-luvulta.

Osansa saavat niin Emola, Anttolan kylätie, Kaihola-Ikosen kauppapuoti (Carlsonin paikalla), Rukkas-Antti kuin Siiskosen leipomon leipäjonokin. Vähän käydään Helsingissäkin, mutta sehän meille passaa!

Suosittelen, myös viemisiksi.

Pia Puntanen

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Mikkelin ihanat puistot

Muuttaessani Mikkeliin reilut kuusi vuotta sitten ihastuin keskustan alueen hyvin hoidettuihin puistoihin – kaupunkilaisten ja kävijöiden vehreisiin olohuoneisiin. Entäpä kesän ajan lukemattomat puistokonsertit eri puolella kaupunkia? Aikaisemmilla paikkakunnilla asuessani en ollut törmännyt täällä vallitsevaan puistopicnik-kulttuuriin. Perheet, ystävät, pariskunnat ja kaverit nauttivat konsertista – ei yksinomaan musiikista, vaan myös juomista ja ruoista, jotka katetaan kevyille pöydille tai peiton päälle. Ja tunnelma on katossa. Entäpä nuoriso, joka viettää lukien, pelejä pelaten, seurustellen ja aurinkoa ottaen Kirkkopuistossa? Me varttuneemmat, kuten blogin kirjoittaja, nauttivat puistoista ja niiden kauniista istutuksista puistonpenkillä istuksien. Mikkelissä osataan hyödyntää puistoja mm. MillJazz ja Otava Happy Jazz -tapahtumissa, jotka molemmat kokoavat tuhansittain kuulijoita kesä- ja elokuussa.

Mikkelissä on reilut 60 lasten leikkipaikkaa ja lähes kaikki sijaitsevat jossakin puistossa. Mikä ihana tekosyy viettää laatuaikaa koko perheen kanssa jossakin hyvin hoidetussa kaupungin puistossa.

Kesäaikana yhdistetyllä torilla/Kirkkopuistossa sijaitsevat lukuisat kahvilat ovat virkistäviä keitaita, joissa on mukava istuksia nauttien kuumia tai kylmiä juotavia, tarinoiden tuttavien ja turistien kanssa sekä olla vain seuraamassa torielämää ja pikku kaupungin ihmisvilinää. Tosin kahvila- ja torirakennelmien osalta toivoisi yhtenäistä ilmettä, joka sopisi puiston henkeen.

Talvikäyttöön puistoja ei kaupungissamme ole oikein osattu ottaa. Tori- ja käytäväkeskusteluissa ideoidaan mäenlasku- ja nuotiopaikkoja talvi-ilotteluun, onpa ehdotettu Kirkkopuistoon tehtäväksi luistelukenttäkin! Olisiko tilausta talvigolfille värillisine palloineen? Ehkä siten saisi houkuteltua lajin pariin innostuneita kesäajallekin. Vai onkohan jo liian myöhäistä kun talvet pakkasineen lyhenevät ja lumetonta aikaa luvataan nykyistä enemmän? Joensuussa Kirkkokadulla Tuomiokirkon viereisessä puistossa mäenlaskussa viihtyy perheet talvi toisensa jälkeen. Tosin luontaisesti puistossa on korkeahko mäki, jonne lunta ei tarvitse ajaa tonnitolkulla. Puistomme ovat kauniita talvellakin, kun puhdas valkea lumi peittää puut ja pensaat ja valot pehmeästi tuikkivat puistossa. Saahan lumelle heittäytyä ja tehdä lumienkelin! Joka tapauksessa, hyvät mikkeliläiset ja täällä kävijät – nauttikaa kauniista puistoistamme ympäri vuoden!